Haaste enemmistökieliselle vanhemmalle

Kaksikielisissä perheissä yllättävän suuri osuus lasten kaksikielisyydessä on sillä vanhemmalla, joka puhuu enemmistökieltä.  Näin on, vaikka sitä ei tulekaan aina ajatelleeksi. Tutkimuksissa on huomattu, että lapset omaksuvat vähemmistöasemassa olevan kielen sitä todennäköisemmin, mitä enemmän enemmistökielinen vanhempi osallistuu asiaan. Sama koskee perheitä, joissa lapsen kaksikielisyys tulee kielipesän/-kylvyn/koulun kautta.

Tämä kirjoitus on haaste teille, enemmistökieliset vanhemmat, joiden lasta yritetään kasvattaa kaksikieliseksi.

ÄLÄ jätä lasten (mahdollista) toista vanhempaa yksin. Et (toivottavasti) jätä häntä muutenkaan yksin kasvatusasioissa.  Älä jätä häntä vastaamaan siihen toiseen kieleen kasvattamisesta yksin; jos kysessä on vähemmistökieli, taakka on aika iso. Tue, osallistu, asennoidu positiivisesti, pohdi asiaa yhdessä toisen vanhemman kanssa, ehdota itse toimia, joilla toisen kielen asema paranisi. Jaksa olla se, joka muistuttaa toisen kielen puhumisesta. Suosi vähemmistökielistä hoitoa ja koulua ja kielenopetusta, jos mahdollista.

ÄLÄ jätä lasta yksin. Lapsellasi on tai voisi olla toinen kieli. Kokonainen ikkuna maailmaan, sen kielen tavat jäsentää maailmaa ja ilmaista asioita.  Lapsesi ponnistelee kovasti oppiakseen kahta kieltä, toiselta vanhemmalta tai kielipesästä tms.  Lapsesi saa sekä kielellisiä, kulttuurisia että kognitiivisia etuja siitä, että todella kasvaa oikeasti kaksikieliseksi.  Oletko tehnyt vanhempana sen mitä voit tukeakseni lasta?

–       Osoita lapselle, että kieli on oppimisen arvoinen, että se on tärkeä osa lasta, hänen persoonaansa, taustaansa ja maailmaansa.  Puhu lapsellesi kaksikielisyyden ja sen toisen kielen tärkeydestä.

–       Ja yksinkertaisesti OPETTELE itse sitä toista kieltä, että voit olla täysivaltaisesti osa lapsen maailmaa. Usein käy niin, että vain vähemmistökielinen vanhempi on kaksikielinen ja kaksitaitoinen ja vain hän voi liikkua vapaasti lapsen molemmissa kielimaailmoissa. Älä jää lapsellesi puolikkaaksi. Olet luultavasti oppinut elämässäsi muitakin kieliä ja tiedät, miten se tapahtuu. Jos sinulla on menossa elävä kielikurssi kotonasi, osallistu siihen. Jos ei, hanki kielitaito muualta.

Voit myös itse saada jotain yllättävää: kiinnostavaa kyllä, ihminen on usein kovin toisenlainen eri kielillä, siis toisenlainen ihminen. Jos et tunne puolisoasi/lastasi hänen toiselle kielellään, jotain olennaista on saattanut jäädä pimentoon. Minua anakin on hämmästyttänyt suuresti (sitten kun sen viimein koin), miten erilaisia täysin suomea(kin) puhuvat ystäväni ovatkaan saameeksi.

ÄLÄ pelkää “huonoa kieltä”.  Jos lapsesi kuulee äidinkielistä vähemmistökieltä, hän kyllä omaksuu sen ja osaa erottaa “sinun kielestäsi”.  Oppiessaan kielen, lapsi ei opi vain kielen rakennetta ja sanastoa, vaan myös koko pragmaattisen ja sosiaalisen puolen kielenkäytöstä – kenen kanssa kieltä käytetään ja miten. Et ehkä saavuta kovin pian sellaista kielenkäytön tasoa, että lapsi varsinaisesti oppisi sinulta rikasta kieltä ja hienoja sanontoja. Mutta voit auttaa toisessa, yhtä tärkeässä asiassa, eli kielen sosiaalisen käytön laajentamisessa. Voit antaa lapselle enemmän mahdollisuuksia käyttää ja kehittää toista kieltään.

Mieti, miten voisit omalla toiminnallasi auttaa lastasi kasvamaan TODELLA kaksikieliseksi. Perheen yhteinen kieli, perhekieli, on usein merkittävässä asemassa lapsen kielenomaksumisessa. Jos perheen yhteinen kieli on vain ympäröivän yhteiskunnan valtakieli, lapset mahdollisuudet omaksua toinen kieli ovat merkittävästi heikommat. Voit auttaa vähemmmistökieltä astumaan perheeseen. Kyseessä on sinun lapsesi kaksikielisyys, ja vastuu on yhtä lailla sinun kuin toisen vanhemman tai päiväkodin/koulunkin.

Voi tuntua ylivoimaiselta taakalta opetella uutta kieltä. Lapsiarki on muutenkin kuluttavaa, aikaa ei ole mihinkään, vielä tässä vieraalla kielellä toimimaan. Analysoi resurssisi: mihin rahkeesi riittävät?  Aloita hissukseen. Voisitko ajatella, että saavuttaisit passiivisen taidon kielessä, jolloin vähemmistökieltä voi aina puhua läsnäollessasi kääntämättä? Voisit jopa ehdottaa, että toinen puhuu AINA kotona omaa kieltään. Entä voisiko vähemmistökieli olla perheen yhteinen kieli vaikkapa ruokapöydässä/mökillä/ulkoleikeissä/matkoilla? Ole luova! Ole joustava! Unohda tiukat kaksikielisyysmallit ja yhden kielen – yhden vanhemman politiikka.

Me aloitimme siitä, että mie opettelin ymmärtämään saamea ja siksi minun takiani ei tarvinnut kieltä vaihtaa.  Siirryttiin pian siihen, että saamea puhuttiin yksinkertaisissa arkitilanteissa. Oli raskasta olla tomppeli ja puhua huonoa saamea. Se on raskasta edelleen ajoittain. Nykyään puhun kotona lapsille käytännössä aina saamea, mutta suomea suomalaisten seurassa, lukiessa, laulaessa, sukulaisissa ja joskus muuten vaan.  Välillä lapset hyväksyvät mun muuntuvaisen kielistrategian hyvin, välillä eivät. Sitten keskustellaan ja selitetään, miksi toinen vanhempi puhuu aina saamea ja toinen vaihtelee joskus kieltä. Miksi mie en VOI puhua hyöteisistä saameksi, ja miksi vähemmistökieliselle vanhemmalle pitää vastata aina saameksi. On huomattu tutkimuksissakin, että kaksikielisyys onnistuu paremmin, kun lapsille sanoitetaan tilannetta, kerrotaan perheen kielivalinnoista ja kielipolitiikasta.

Mutta parannettavaa olisi, kovastikin. Oma kielitaitoni ei ole varsinaisesti karttunut pariin vuoteen. Nyt olisi jo aika systemaattisesti opetella saamea, eikä tyytyä tähän nykyiseen saameen, jolla “pärjään”. Teen samoja virheitä edelleen. Enkä esimerkiksi osaa kirjoittaa hyvin, mikä alkaa olla hankalaa, kun esikoinen opettelee nyt kirjoittamaan. Olen myös ollut todella laiska opettelemaan saamenkielisiä lauluja. Tämä ei ole mikään pieni asia, sillä laulan lapsille tosi paljon joka päivä, eikä tällä kymmenen laulun repertuaarilla pitkälle pötkitä.  Kaikken eniten voisin vaikuttaa lasten keskinäiseen kieleen. Koska hoidossa lapset puhuvat suomea keskenään (osa lapsista ei osaa tulleessaan saamea lainkaan), suomi tarttuu helposti myös sisarusten väliseksi kieleksi kotiin. Samoin, jos kylässä on saamea osaava leikkikaveri, suomi voittaa, koska suomeksi lapset ovat tottuneet leikkimään. Mutta jos vain jaksan nousta keittiönpöydän äärestä mukavan teekupin ja aikuisjutustelun merkeistä ja mennä mukaan lasten leikkiin, kieli kyllä kääntyy saameksi. Tämä vaatii luonnetta, etenkään kun en ole luontaisesti mikään puuhatäti. Liian usein en vain jaksa.

P.S. Tiedostan, että tämä blogiteksti ei ole ajan hengen mukainen, vaan muistuttaa enemmänkin 70-luvun Ylen valistusfilmejä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole jeesustella, vaan herätellä itseä ja muita samassa asemassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s