Ensikieli, äidinkieli

Yksikielisille enemmistön edustajalle oman kielen määrittely on melko yksinkertaista. Monikieliselle tilanne voi olla paljon monimutkaisempi. Ensikieli, äidinkieli, sydämen kieli, vahvin kieli ja käytetyin kieli eivät välttämättä ole sama asia.

Mie olen äidinkieleltäni suomenkielinen, ensikieleni on suomi ja olen ehdottomasti syntyperäinen (= yritän tällä tarkoittaa ‘native speaker’) suomenpuhuja.  Suomi on molempien vanhempieni ja heidän vanhempiensa äidinkieli.  Minulle on puhuttu kotona vain suomea, ja olen käynyt kaikki kouluni suomeksi. Asuinympäristöni ovat olleet – jos eivät nyt yksikielisiä suomenkielisiä – niin pääasiassa suomenkielisiä.  Olen saanut hoitaa asiani suomeksi (lukuunottamatta niitä aikoja, kun olen asunut ulkomailla). Suomi on vahvin kieleni sekä puheessa että kirjoituksessa.

Tämä “luonnolliselta” tuntuva tilanne ei ole mikään itsestäänselvyys maailman mittakaavassa. Itseasiassa se on on paljolti kansallisvaltioromantiikan synnyttämää harhaa. Maailmassa arvioidaan olevan enemmän kaksi- ja monikielisiä kuin yksikielisiä ihmisiä.  Toki suomalaistenkin ‘yksikielisyys’ on osittain harhaa, ja meillä on aina puhuttu monia kieliä. Mutta iso osa kansasta on kyllä puhunut ihan viime vuosikymmeniin asti lähinnä yhtä kieltä. Joka tapauksessa, on ihmiskulttuureissa varsin tavallista, että yhteisössä on useampia kieliä, ja ihmiset osaavat niitä eri asteisesti, ja niillä on erilaisia käyttöaloja.  Ja tosiasiassa, näinhän on minunkin laitani: työkieleni on ollut osittain englanti jo vuosia, ja nykyinen kotikieleni on tosiasiassa saame.

Silti minulla ei ole mitään vaikeksia nimetä ensikieltäni, äidinkieltäni, vahvinta kieltäni. Kielivähemmistöjen tilanne on monesti hyvinkin toinen. Tavallista on, että oppii ensikielenään vähemmistökieltä, mutta koska koulut käydään toisella kielellä, siitä tulee vahvempi kieli. Tai että kotona opitaan sekä enemmistö- että vähemmistökieltä, ja usein enemmistökieli nousee vahvemmaksi. Toisaalta vähemmistökieleen voidaan paluumuuttaa tietoisella päätöksellä. Esimerkiksi puolisoni on oppinut kotona molempia kieliä, ja enemmistökieltä itseasiassa vahvemmin, mutta valinnut aikuiselämässään saamen ykköskielekseen. On myös kieliä, joissa ensikielen puhujia on enää hurjan vähän, ja kieli lepää tosiasissa toisena kielenä puhujien harteilla.

Kielivähemmistöjen kohdalla käsitteet äidinkieli, ensikieli ja syntyperäinen puhuja ovatkin kovasti monimutkaisempia ja monitulkintaisempia kuin enemmistöjen kohdalla. Ensikielen voisi ajatella olevan se kieli/ ne kielet, jotka lapsi oppii kotoaan/kasvuympäristössään. Ensikieleen lapsi sosiaalistuu, hän oppii sen kielen ilmaisutavat ja normit, ja akkulturoituu yhteisöönsä tällä kielellä. Tai näillä kielillä. Toisaalta joillekin ensikieli tarkoittaa sitä kieltä, jota kokee parhaiten osaavansa, eikä se siis välttämättä ole tuo lapsuuden kieli.

Äidinkielen merkitys on muuttunut nykyaikana. Kielitieteellisessä mielessä ’äidinkielinen’ on tarkoittanut jonkun kielen syntyperäistä puhujaa, sellaista, jonka kielitieteilijät ovat kelpuuttaneet informantikseen, usein Normia (non-mobile older rural males). Äidinkieli terminä on kuitenkin eri kielissä ja yhteisöissä saanut eri merkityksiä. Tove Skuttnabb-Kangas (esim. 1984) kiinnitti ensimmäisenä enemmänkin huomiota siihen, että äidinkieli voi erityisesti kielivähemmistöille tarkoittaa montaa asiaa ensikielestä juurien ja taustan kieleen. Saamelainen voi siis kokea, että saame on hänen äidinkielensä, vaikka ei olisi kieltä kotona oppinut. Tietystikään tämä ei tarkoita sitä, että syntyperäiseksi kielenpuhujaksi voisi tulla pelkästään tahdon voimalla.

Koska minulla itsellänin on kaksi isoa lomakedataa Ruotsin Tornionlaaksosta, olen voinut tarkastella äidinkielen, ensikielen ja kielitaidon välistä suhdetta monelta kantilta. Ainakin tämän datan valossa näyttää siltä, että vaikka pääasiassa näillä asioilla on hyvin odotuksenmukainen korrelaatio, vähemmistökieli koetaan äidinkieleksi huomattavasti useammin kuin ensikieleksi tai useammin kuin ilmoitukset omasta kielitaidosta antaisivat odottaa.

Mutta jos siis iloinen monikielisyys on tavallista, ja erityisen tavallista vähemmistökieliyhteisöissä, eikä tässä voisi relata näitten kieliasioitten suhteen? Ajatella, että lapset oppivat kieliään tarkoituksenmukaisella tavalla ja tulevat sitten funktionaalisesti kaksikielisiksi sen mukaan, mikä heille on tarpeellista.

Periaatteessa kyllä. Käytännössä ei. Tai ainakaan mie en osaa. Tuntuu että lasten saamentaitoa tulee koko ajan vertailtua suomen taitoon, vaikka oikeasti on vaikea saavuttaa vähemmistökielessä samanlaista äidinkielisyyttä kuin enemmistökielessä. Sovellanko itse tätä kansallisromanttista täydellisen äidinkielen harhaa omiin lapsiini?

Pohjoissaamen kieliyhteisö on vielä elävä, on paljon syntyperäisiä puhujia. Mutta jostakin niitä pitäisi tulla vielä jatkossakin. Niitä uusia nuoria ihmisiä, joille juuri se kieli on läheisin, käyttökieli, kotikieli, sydämen kieli, ajattelun kieli. Ihmisiä, jotka voivat tehdä kielellä mitä haluavat; tarinoida, kirjoittaa, räpätä, työskennellä. On kieliyhteisöjä, joissa tämä ei ole vähemmistökielen osalta enää mahdollista, joissa elävä kakkoskieli on parasta mitä voidaan saavuttaa. Mutta koska se periaatteessa on mahdollista pohjoisaamelle (onko?), toivoisin, että voisin antaa omille lapsilleni mahdollisuuden olla tässä joukossa. Kaksikielinen, tottakai, mutta saame ensi sijalla, nyt kun asiana voimme vielä vaikuttaa. Tosiasiahan on, että jos Suomen puolella asumme, suomi tulee joka tapauksessa ajamaan ohi jossain vaiheessa.

Juuri nyt en osaa sanoa, mikä tilanne on. Lapset eivät missään tapauksessa puhu saamea yhtä vahvasti kuin naapurin suomenkieliset lapset suomea. Ei sitä olisi reilua edes odottaa, kun elämme suomenkielisessä ympäristössä. Mutta he tuntuvat kyllä olevan hyvin sillä tasolla, kuin samanikäiset pohjoisessakin monikielisellä alueella. Epäilisin kyllä, että eivät verrattuna Kautokeinon, täysin saamenkielisen kylän, lapsiin. Missään muualla tällaista vahvaa, perinteistä ensikielisyyttä saamessa on vaikea saavuttaa.  Ongelma onkin se, että vahvaa ensikielisyyttä on vaikea perheen yksin rakentaa. Siihen tarvitaan nimittäin myös vertaisryhmä, jotta kieli pääsee kehittymään myös leikin ja nuorisoelämän kielenä. Huolestuttavaa on, että tällaista vahvaa vertaisyhteisöä ei taida olla pohjoissaamellekaan Suomen puolella missään. Kirjalliseksi ensikieleksi saamea on vaikea edes saavuttaa, koska olemassaolevien tekstien määrä on niin rajallinen. Ja tarkoitan tällä tekstejä laajassa mielessä tv-ohjelmien tekstityksistä maitopurkin kylkeen. Moni vanhemman polven saamelainen ei  osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltään, koska kouluopetusta kielessä ei ollut.

Toisaalta kaikissa vähemmistökieliyhteisöissä, joissa kielenvaihto on edennyt, on syytä olla hyvin varovainen ihmisten jyrkässä jaottelussa “syntyperäisiin” ja “vieraskielisiin”. Kieli on sitä, mitä käytetään. Jos iso osa puhujista on “vieraskielisiä”, kieli muuttuu. Toki rajut muutokset kielessä yleensä kuvaavat intensiivistä kontaktia toiseen kieleen ja ovat usein osa kielenvaihtumisen ja kuolemisen prosessia. Mutta toisaalta, jos kielen “vieraskielinen” käyttö on runsasta, siitä tulee elävä osa kieltä. Tietysti vähemmistökielissäkin on erotettavissa selvästi syntyperäisiä ja selvästi vieraskielisiä puhujia. Mutta tavallisesti kielenvaihdon ja kielen elpymisen prosessit ovat näitä kategorioita monimutkaisempia, ja väliin jää koko joukko ihmisiä, jotka ovat oppineet kieltä ‘äidinkielen kaltaisesti’ tai ‘lähes autenttisesti’ tai ‘semiäidinkielisesti’ tai ‘passivisesti’ tai ‘aikuisena’ tai jollakin muulla tavalla, joka ei vastaa yksinkertaista ensikielen kaavaa. Monien tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, etteivät vähemmistökielet hyötyisi siitä, että näitä jakoja ryhdytään tiukasti syynäämään, ja kiistelemään sitten sitten siitä, kuka on autenttinen puhuja ja kenen kieli on oikeaa.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Ensikieli, äidinkieli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s