Yksikielisestä kaksikieliseen ympäristöön

Oletan, että on aivan eri asia kasvattaa lasta kaksikieliseksi yksikielisessä ympäristössä kuin kaksikielisessä ympäristössä. En tosin tiedä, me olemme kasvattaneet lapsiamme vain yksikielisessä ympäristössä, jossa toisella kielellä on ollut kaksi paikkaa: koti ja päivähoidon aikuiset. Nyt on toisin. Muuttoauto Utsjoelle, kaksikieliselle alueelle, saapui viikko sitten.

Välittömiä huomioita: lukeva lapsi tavaa touhukkaasti saamenkielisiä nimikylttejä ja kommentoi innostuneena sitä, että kyltit ovat kahdella kielellä. Vertailee erikielisiä nimiä ja pohtii käännöksiä. Päiväkodissa lapset puhuvat – ihan oikeasti – keskenään pääasiassa saamea myös leikeissään. Tästä osuudesta meän lapset kyllä jäivät ihan ulkopuolelle vielä, koska eivät ole siihen tottuneet. Täällä saame ei ole vain vanhempien ja päiväkodin aikuisten varassa, vaan lapset kuulevat saame myös kaupassa ja vierailta ja kirjastossa jne. Eikä vain saamea, myös norjaa kuuluu. Esikoinen kysyikin heti, että koska saa oppia norjaa. Toki suomea kuulee myös, ja tässä kylällä enemmänkin kuin saamea. Silti täällä on paljon suurempi mahdollisuus luoda lapsille saamenkielisiä tiloja ja tilanteita  – kaupunkisaamelaisille saamenkieliset tilanteet ovat lähes aina kaksikielisiä ja saamen kielen omia tiloja on vaikea järjestää. Vaikka monikielisyys sinänsä on positiivinen asia, lapsen toisen kielen kehittyminen tuntuu kaipaavan myös yksikielisiä tiloja tällä kielellä. Saman ovat huomanneet muutkin, lue lisää täältä.

Olen auttanut saamelaiskäräjiä selvittämään kaupunkisaamelaisten kielitilannetta, ja tulokset ovat aika karuja: saame ei välity saamelaisalueen ulkopuolella lapsille kovinkaan vahvasti. Vanhemmilla on kyllä yritystä, mutta yksikielisessä suomenkielisissä ympäristössä saamen kielen tiloja on yksinkertaisesti liian vähän. Yhden vanhemman varassa kieli ei useissakaan tapauksissa kanna lapsen aikuisuuteen asti niin, että kielestä tulisi lapselle vahva äidinkieli. Yksikään toisen polven ulkosaamelainen ei tavoittamassani joukossa ollut puhunut lapsilleen saamea, eli kieli vaihtuu kaupungeissa kahdessa polvessa. Usein jopa yhdessä, eli suurin osa toisen polvenkaan ulkosaamelaisista ei ole saanut vahvaa saamen taitoa kotoaan. Toivotaan, että saamen kielen tilannetta ulkosaamelaisten parissa onnistutaan parantamaan, sillä tilanne on todella huolestuttava. Kuitenkin jokainen potentiaalinen saamen käyttäjä on arvokas.

En kuvittele, että Saamenmaalle muutosta alkaisivat meillekään helpot päivät. Lasten kielitilanne on hyvin herkkä ja haavoittuva täälläkin, ja mikä tahansa asia kääntää kielen suomeksi. Lapsen kielen, ryhmän kielen, tilannekielen. Koulumaailma ei täälläkään ole tasapainoisesti kaksikielinen vaan enemmän suomenkielinen. Kielen eteen pitää tehdä töitä.  Mutta kyllä täällä olo huomattavasti toivoa antaa, että ehkä tässä onnistutaan.

Kiinnostavaa täällä Utsjoella on miettiä minun ja lasten välisen suomen kielen tilannetta. Oulussa kielijako meni aika luontevasti: puhuin saamea kotona ja saamenkielisissä tilanteissa, suomea kodin ulkopuolella ja suomenkielisissä tilanteissa. Mutta nyt suomenkielisten tilanteiden osuus on huomattavasti pienempi. Lapset näkevät suomenkielisiä tärkeitä aikuisiaan vähemmän. Lisäksi olen aina puhunut saamea lapsille täällä Utsjoella käydessämme, koska tämä on ollut meän perheelle ’saamenkielinen tila’. Lasten oletus selvästi on ollut, että nyt puhutaan sitten saamea. Itse kuitenkin haluan pitää suomenkin mukana minun ja lasten kommunikaatiossa. Ei sillä, että pelkäisin, että lapset eivät suomea oppisi muutenkin. Jokainen täällä oppii. Kyse on siitä, että minulla on oma erityinen suhteeni suomeen, jota haluan myös lasteni kanssa jakaa. Joudun siis miettimään ja neuvottelemaan hieman uusiksi totuttuja kielenkäyttökuvioita. Se ei olekaan välttämättä niin helppoa, ainakaan sen lapseni kanssa, joka rakastaa sitä, että asiat ovat aina samalla tavalla.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Yksikielisestä kaksikieliseen ympäristöön

  1. Mielenkiintoinen blogi, kiitos! Kirjoituksesi avaavat eteeni paljon edessä olevia haasteita. Odotan nimittäin lasta jolla olisi tilaisuus olla kaksikielinen – ja koska ulkomaalainen puolisonikin on monikielinen, tällä hetkellä on epäselvää, mitkä nuo kaksi kieltä tulevat olemaan (oikeastaan kolme, koska otaksun, että englantia lapsi oppii joka tapauksessa jo varhain kuullessaan sitäkin kotona). Sitä jotenkin vielä tässä vaiheessa haluaisi uskoa etteivät haasteet ole niin vaikeita, mutta on hyvä varautua realistisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s