Koulukieli

Syksy on tuonut monille monikieliselle perheille eteen koulukieleen ja koulussa opeteltaviin kieliin liittyviä valintoja (ja tosiasioita). Millä kielellä lapsi koulunsa käy? Missä kielissä hän saa opetusta?  Onko oman kielen opetusta saatavilla? Toisilla on vaihtoehtoja, toisilla ei.  Kaksikielisiä kouluja on vähän, joten usein edessä on jonkinlainen valinta.

Meillekin tämä syksy on jännittävä. Esikoisemme on juuri aloittanut eskarin, esikoulun eli 0. luokan 6-vuotiaille. Täällä Utsjoella se tarkoittaa koulutien alkua, sillä esikoulu on koulun puolella. Olemme iloisia, että muutto saamenkieliselle alueelle onnistui juuri nyt, tässä tärkeässä vaiheessa, kun lapsi astuu koulun maailmaan. Meillä oli mahdollisuus valita saamenkielinen opetuspolku, koulu saameksi. Useimmilla vähemmistökielillä tai vähemmistöasemassa olevan kielen puhujilla maailmassa ei ole tätä vaihtoehtoa. Monille lähelläkin oleville vähemmistökielille, kuten meänkielelle, tämä tie on vielä kaukana saavuttamattomissa. Meille se on on mahdollista täällä, lapsi on saamenkielisessä opetuksessa peruskoulun loppuun. Oulussa tätä mahdollisuutta ei olisi ollut, vaan lapsi olisi mennyt suomenkieliseen esikouluun ja saanut saamen kielen opetusta muutaman tunnin viikossa.

Me pidimme itsestäänselvänä, että lapsen kahdesta kielestä saame on se, joka tarvitsee enemmän tukea. On tärkeää, että lapsi oppii puhumaan saameksi maailmasta, ilmiöistä ja asioista. Haluamme, että lasten saame kehittyy myös koulukielenä, eikä jää kodin kieleksi. Saamenkielinen kielituotetarjonta on muuten sen verran pientä, että ilman saamenkielistä koulua lapsen mahdollisuudet oppia saamea hyvin ovat rajalliset. Samaan aikaan tietysti haluamme, että lapsi oppii tarvitsemansa enemmistökielen niin, että kaikki mahdollisuudet ovat lapselle auki elämässä eteenpäin. Onneksi suomen kielen kehittymistä on huomattavasti helpompi tukea. Jos lapseni kävisivät näissä olosuhteissa täysin suomenkielisen koulun, olisin todellakin huolissani heidän kaksikielisyydestään. En puolikielisyydestä, vaan yksi ja puoli –kielisyydestä, siitä, että suomi kehittyisi täydeksi kieleksi, mutta saame ei.

Tämä ei tarkoita, etteikö olisi lukuisia esimerkkejä, joissa lapsi on oppinut kotikielensä hyvin enemmistökielisestä koulusta huolimatta. On toki, tämähän on ollut arkipäivää saamelaistenkin parissa pitkään ja on monin paikoin edelleenkin. Helppoa se ei silti ole, eivätkä kaikki onnistu yrityksistä huolimatta. Toisaalta paikoin esiintyy myös pelkoja, että vähemmistökielisessä koulussa lapsi ei opi tarpeeksi enemmistökieltä, että pärjäisi myöhemmin elämässään.Tällaista huolta on ilmaistu myös saamenkielisen koulun kohdalla. Tutkimustietoa asiasta (saamenkielisessä koulussa olleiden enemmistökielen taidosta) ei juuri ole, joten on vaikea tietää, onko huolessa perää. Itse en ole huolissani, uskon että meillä on mahdollisuus antaa lapsille molemmat kielet.

Valinnat eivät ole aina helppoja. Kun kyse on pienestä vähemmistökielestä, omankielisen koulun valinta tarkoittaa myös usein ainakin osittain sitä, että opettajissa on niitä, joilla ei ole muodollista pätevyyttä tai opettajia, jotka eivät ole kielen äidinkielisiä puhujia. Se tarkoittaa oppimateriaalipulaa ja sitä, ettei sähköisiä materiaaleja ole lainkaan sitä määrää, mitä enemmistökielissä. Tiedon etsiminen on työläämpää, ja käännöksiin joudutaan turvautumaan paljon.

Vähemmistökielinen koulu tarkoittaa myös vaihtelevia ryhmiä. Enemmistökielisessä koulussa suurin osa lapsista lähtee samalta viivalta, he ovat kaikki kielensä äidinkielisiä puhujia. Vähemmistökielisellä luokalla variaatio voi olla suurta: siellä voi aloittaa lapsia täysin äidinkielisistä niihin, jotka eivät käytännössä osaa kieltä lainkaan. Näin ainakin saamen kohdalla. Vaarana on, että molemmat kärsivät: kukaan ei saa kielitasonsa mukaista opetusta. Äidinkieliset eivät voi edetä omalla tasollaan, ja tukea tarvitsevien kielikylpyopetukseen taas ei ole aikaa yhteinäisluokassa. Mahdollisuutena taas on se, että lapset, jotka muuten eivät vähemmistökieltä saisi, saavat monikielisyyden lahjan, kielille saadaan lisää kielen puhujia ja näin äidinkielisetkin saavat enemmän ikätovereita, joiden kanssa kieltä käyttää. Sekä vaarat että mahdollisuudet tulee ottaa huomioon, mikä vaatii opettajilta paljon.

Olisi vastuutonta väittää, että kaikki hoituisi tästä eteenpäin itsestään. Kaukana siitä. Utsjoella koululainen saa opetuksensa saameksi 0.-6.lk:n ajan, ja enimmäkseen saameksi 7.-9.lk:n ajan. Kuitenkin lasten keskinäinen, yhteinen kieli koulussa on enimmäkseen suomi. Näin olleen saamen kehitykseen voi jäädä puutteita ainakin sosiaalisessa mielessä, mutta ihan koulukielessäkin. Kieli jää ohueksi, jos se tulee vain opettajien kautta. Näitä puutteita vanhempien täytyy pystyä korjaamaan keskustelemalla ja varmistamalla, että asiat on ymmärretty. Toisaalta jatko-opintojen vuoksi lapsen on opittava hyvin suomea. Luontevaa puhesuomea he toki oppivatkin, koska se on nuorten käyttökieli. Myös suurin osa nuorten kuluttamasta mediasta ja lukemista teksteistä on suomeksi. Silti itse ainakin haluan olla varma, että lapsi oppii myös tarvitsemansa kirjasuomen ja suomenkielisen käsitteistön. Tämä tietää kotitöitä minulle yhdessä lapsen kanssa.  Kaksi- tai monikielisen lapsen vanhemmat joutuvat usein panostamaan koulun käytiin enemmän kuin muut, jotta tasapainoinen kehitys molemmissa kielissä onnistuu – oli koulukielivalinta sittne mikä tahansa. Kahden tai useamman kielen osaaminen ei tapahdu itsestään.

Mitä sitten jos vähemmistökielinen koulu ei yksikertaisesti ole mahdollinen tai saatavilla? Lisää töitä vanhemmille ja läheisille. Pitää huolehtia, että lapsi lukee, tekee, kirjoittaa ja käyttää vähemmistökieltä mahdollisimman monissa yhteyksissä. Auttaa jos puhuu lapsen kanssa luonnosta, historiasta, matematiikasta, piirtämisestä ja liikunnasta vähemmistökielellä. Antaa sanoja ja käsitteitä, käy läpi koulussa opittua vähemmistökielellä: sekä asioiden nimiä että tekemisen sanoja. Luonnollisesti kannattaa yrittää hankkia oman kielen opetusta joko koulun kautta tai vapaa-ajalla; tämä on tarpeellista erityisesti kirjallisten taitojen kehitykselle. Valitettavasti muutama tunti viikossa on kovin vähän tärkeiden taitojen oppimiseen. Aina sitäkään ei ole saatavilla. Voisiko lapsi osallistua tapahtumiin, leireille tai muuhun toimintaan, jossa toinen kieli saisi tukea? Verkko- ja etäopetus ovat myös vaihtoehtoja, vaikka itse uskonkin, että mitä pienempi oppilas, sitä tärkeämpää on opettajan läsnäolo. Tärkeää on kysyä, eikä lannistua, vaikka oman kielen opetuksen saaminen ja järjestäminen tuntuisi haastavalta. Jostakin se aina lähtee. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s