Erityinen monikielisyys

Vaikeus kielessä A + vaikeus kielessä B = tuplavaikeus?

Uskallanko jatkaa toisen kielen puhumista lapselle, jolla kielenkehitys viivästyy? Voiko erityislapsi olla vähemmistäkielisessä luokassa? Voinko laittaa erityisen lapsen kielikylpyyn?

Jos lapsella on kielelliseen tai kommunikatiiviseen kehitykseen liittyviä viiveitä, on lähes varmaa, että vanhemmat ovat muodossa tai toisessa kuulleet suosituksen siitä, että lapsen olisi parasta keskittyä yhden kielen oppimiseen. ”Oppia edes yksi kieli kunnolla”. Kuulostaa maalaisjärkiseltä. Keskitetään voimavarat siihen kieleen, millä maailma makaa ja koulua pitää käydä. Se on lapsen etu, sanotaan.

Mutta miksi ihmeessä ei kuulostaisi ihan yhtä maalaisjärkiseltä se, että jos lapsella on kielellisiä/kommunikatiivisia vaikeuksia, monen kielen oppiminen se vasta onkin kokoaikaista aivojumppaa ja harjoitusta?

Tämän lisäksi asialla ei edes ole mitään tekemistä maalaisjärjen kanssa. Kyseessä on tutkittu asia. Toki tutkimusta on vähänlaisesti ja vain tietyistä diagnooseista. Sitä kuitenkin on, ja tutkimusta on tehty myös Suomessa. Meillä on tutkimuspohjaista näyttöä siitä, että kaksikielisyydestä ei ole haittaa tutkimuksessa olleille lapsille, joilla on kielellisen kehityksen viivästymiä, autismin spektrin diagnoosi tai down-syndrooma. Haitalla tarkoitetaan tässä tapauksessa kielen kehittymistä verrattuna yksikielisiin saman diagnoosin lapsiin.

Miksi sitten neuvolat, lääkärit, lasten psykiatriset osastot, puheterapeutit, päiväkodit ja koulut ovat pullollaan ihmisiä, jotka neuvovat vanhempia yksikielisyyden tielle erityislapsen kanssa?

EN TIEDÄ. Asia kummastuttaa minuakin. En voi keksiä tähän muuta selitystä, kuin että heillä ei ole tietoa. Vielä enemmän kummastuttaa se, että neuvoja annetaan, vaikka tietoa ei ole.

En voi antaa vanhemmille muuta ohjetta, kuin miettiä, kenellä todella on asiantuntemusta nimenomaan erityislapsen monikielisyydestä. Vastaus on valitettavasti, että harvalla. Neuvolan terveydenhoitajalla? Lastenpsykiatrilla? Psykologilla? Ei monikielisyys kuulu puheterapeuttienkaan koulutukseen kuin korkeintaan poikkeuksena, kuriositeettina. Varhaiskasvatuksen ja koulun henkilökunnalla voi olla tai olla olematta käsitys monikielisyydestä, mutta erityislasten monikielisyyteen on koulutusta ei ole juuri kellään.

Näin vain on. Ei siis pidä luottaa sokeasti kehenkään, vaan selvittää itse.

Olemme itsekin olleet lukuisissa tilanteissa selittämässä, perustelemassa ja argumentoimassa sitä, miksi saamen oppiminen on lapsen etu. Näissä keskusteluissa vastapuolella ei ole ollut mitään todellista käsitystä edes normaalista monikielisen lapsen kielenkehityksestä. Lisäksi asiantuntijoilta on puuttunut ymmärrys siitä, että kyse ei ole vain kielestä, vaan kulttuurista, identiteetistä ja mahdollisuudesta olla osallinen omaan viiteryhmäänsä. Pahinta, mitä olemme kuulleet: ”Te ette ajattele lapsen parasta”. Huvittavinta, mitä kuulimme:  ”Te ette nyt tue lapsen kaksikielisyyttä, Suomessa on kuitenkin tärkeintä osata suomea” – tämä siis sanottiin kaksikielisyystutkijalle ja saamen kielen professorille silloin, kun puhe oli saamenkielisen päivähoidon järjestämisestä lapselle kaupungissa. Olen monesti surullisena miettinyt sitä, että nämä asiantuntijat varmasti puhuvat samalla auktoriteetillä muillekin, maahanmuuttajille ja heille, joilla ei ole meidän tietämystämme kieliasioista. Kuulin esimerkiksi tapauksesta, jossa erityisopettaja ei ollut suostunut antamaan erityisopetustunteja oppimisvaikeuksista kärsivälle lapselle ”ennen kuin lapsen kotona aletaan puhua vain yhtä kieltä”.  Montako lasta on menettänyt mahdollisuuden toiseen kieleensä siksi, että joku uskoo mutu-pohjalta olevansa oikeassa?

Monikielisyyden ymmärtämättömyys näkyy myös testeissä. Lapsen kielellistä kehitystä testataan joko vain toisessa kielessä tai kahdessa kielessä yksikielisen tapaan. Lapsella voi olla laajakin sanavarasto, mutta se ei tule näkyviin, koska sanavarasto on kahdessa tai useammassa eri kielessä. Oman lapseni suomea on testattu, ja hänen kielellistä kehitystään arvioitu sen perusteella, vaikka testissähän ei testattu tosiasiassa lapsen ensikieltä, koti- ja päivähoitokieltä.

Monikielisyys on helppo syyllinen. On helppo ajatella, että kielelliset tai oppimisen vaikeudet vain pahenevat monesta kielestä. Tosiasia kuitenkin on, että jos lapsella on vaikeuksia kielessä A, hänellä on ihan varmasti myös vaikeuksia kielessä B. Kaksikielisyyden alle saattaa monesti hautautua todellinen kielen kehityksen ongelma. Ja toisaalta vaikeuksia kielessä A on ihan ilman kieltä B:kin. Mutta onko vaikeuksia vähemmän, jos kieltä B ei ole? Nimenomaan tästä ei ole mitään näyttöä. Jos kieli B kuitenkin on henkilön elämän kannalta tärkeä asia, vaikeuksia sen oppimisessa myöhemmin tai aikuisena voi olla runsaastikin.

Luin hiljan kirjoitusta, jossa vanhempi pohti, ettei halua puhua äidinkieltään lievästi autistiselle lapselleen, koska tälle on yhden kielen käytön ja sosiaalisten kuvioiden ymmärtäminen on tarpeeksi haastavaa. Ymmärrän ajatuksen. Kuitenkin mietin, että eikö juuri autismin spektrin lapselle olisi hyvä harjoitella luontevaa kaksikielisyyttä, kielten eri merkitysjärjestelmiä, käyttötapoja ja sosiaalisia konventioita. Monikielisyys voi olla harjoitusta monessa niissä asiassa, jotka autismissa tuottavat haasteita.

Oma ryhmänsä ovat adoptiolapset. Tunnen muutamankin perheen, jossa on päätetty puhua lapselle vain toista perheen kieltä, koska lapsen kielellinen alku on muutoinkin dramaattinen, kun yhteys ensikieleen (tai kieliin) katkeaa. Jälleen kerran yksikielisyyttä on suositeltu jossain. En silti edelleenkään näe, miksi monikielisyyden tuoma joustavuus, kognitiivisen kehityksen edut ja verkostot eivät olisi adoptiolapsen etu. Perustuiko tämä(kään) suositus tietoon? (Adoptiolapsista kirjoitan joskus enemmänkin, kun sitä on pyydetty. )

Pääajatukseni on, että erityislapsilla ei ole mitenkään muita vähempää tarvetta monikielisyyteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin elämässä, työssä, ihmissuhteissa ja identifikaatiossa. Selvää on, että koska kaikki monikieliset lapset tarvitsevat tukea kielilleen, erityislapset tarvitsevat sitä erityisen paljon.

Listaus blogeja ja kirjoituksia aiheesta (englanniksi)

Tutkimuskatsaus (englanniksi)

Puheterapeuteille suunnattu teksti erityisestä monikielisyydestä (englanniksi).

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s